En nyt hirveen pitkiä tarinoita viiti tähän raapustella kun on jo aika myöhä plus mua väsyttää, koska oon kipee. 38 astetta kuumetta ja yskä ollu jo viikon, hyvissä merkeissä alkoi vaihtarivuosi :D Elikkäs mun aluevalvoja tuli toissapäivän iltana yllätysvierailulle tänne perheeseen (se oli aikasemmin lähettäny meiliä mut en ollu vaan huomannut sitä) ja käytiin siinä sitten kävelemässä. Selitin Margitille englanniks mun fiilikset täällä kotona olosta ja siitä kuinka en näe itteeni asumassa vuoden verran tässä perheessä. Tovi siinä vierähti ja loppujen lopuks ku multa kysyttiin et mikä on lopullinen ratkaisu niin vastasin perheen vaihto..... Selitettiin se sit mun perheelle heti tän jälkeen ja reaktiot... noh, ne oli aika yllättyneet vaikka olin jo aikaisemmin puhunu asiast niitten kaa. Äiti näytti loukkaantuvan aika pahasti ja isä ihmetteli et mikä on pielessä ja ei oikeen suostunu hyväksyy asiaa :/ Eilinen päivä on oikeestaan menny siinä et oon maannu sängyssä koska oon kipee mutta myös kuunnellu äitin perusteluja et miks mun kannattais jäädä tänne.
Mutta siis eilisestä alkaen mulle on etitty YFUssa uutta perhettä :) mä toivon että se perhe tulis pian, koska elämä tässä perheessä on aika jäätävää ja kiusallista. Plus ois kiva vaihtaa perhettä ennen kuin koulut alkaa täällä!
Ei mulla muuta tällä kertaa :) lisään niitä muutamia kuvia mitä mul on täst paikasta joku toinen päivä...
Ciao!
keskiviikko 17. elokuuta 2011
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kuulumisia
Jaa.. Nyt on eka viikko takana täällä perheen luona ja ei mee hirveen hyvin. Mä en nyt hirveen paljoo viiti kertoo mun perheestä tai asioista mitkä on menny pieleen täältä, mut kaiken ton voi oikeestaan tiivistää yhteen lauseeseen:
"Musta tuntuu etten oo oikee vaihtari tähän perheeseen."
Meil ei oikee oo puhuttavaa toistemme kaa ja nää on niin erilaisia verrattuna mun suomi- perheeseen. Nää on vaan yksii esimerkkei mut ne kuvastaa aika hyvin tätä tilannetta. Meil oli eilen joku YFUn kokous Dortmundissa ja siellä oli yks YFUn työntekijä, joka oli ollu Suomessa vaihos ni päädyin sit sille avautuu täst tilanteest. Melkein tuli itku kesken kahvitilaisuuden ja seuraavat 1-1,5h meni itkiessä et kuinka en sovi mun perheeseen ja muuta ihanaa. Ne työntekijät siellä lupas ottaa heti samana päivänä yhteyttä mun aluevalvojaan niin että se tulis pian käymään tääl kotona.
Samana iltana päätin sit puhuu tän äidin kanssa asiasta et kuinka must tuntuu etten sovi tähän perheeseen... Se meni sellaseks 4 tunnin keskusteluks perheen kaa. Eilen illalla tuntu siltä et ehkä kaikki kääntyis paremmaks ja näin, mut ongelma on se, ettei ihmiset muutu niin nopeesti. Tää päivä meni siinä, et ne yritti ottaa mua hirveen paljon mukaa niitten toimiin täällä ja käytiin jopa Münsterissä kävelyllä. Se 1,5h kävely oli niin typerää ja kuvasti niin hyvin mun tilannetta täällä perheessä. Ei hirveesti ees puhuttu koko sinä aikana, muutama lause, jotka meni suunnilleen näin:
"Toi laiva menee eläintarhaan."
"Puut on täällä suurempii ku suomes."
"Onks toi joki?"
"Essi onks sul nälkä?"
Yleensä sopeudun erilaisiin tilanteisiin tosi hyvin, tykkään uusista ja erityyppisistä ihmisistä eikä mul oo minkäänlaisii vaikeuksii. Mut jo 5-6 päivää täällä on saanu mut tosi pahalle mielelle. Oon aika pitkälti alakulonen enkä jaksa innostuu, yritän saada kontaktii ja jaksaa mut se on helvetin hankalaa... Mä en nää täs kohtaa enää muuta vaihtoehtoo ku et vaihan perhettä. Mun kemiat ei toimi tän perheen kaa :/ Mä en haluu viettää mun vuotta perheessä, jossa olo saa mut tälläselle päälle ja missä en viihdy. Vaihtarivuoden pitäis olla mun vuosi ja kaiken näin alussa uutta ja ihanaa. Mä en nää mitään ihanaa täällä olossa... Mä toivon et mun aluevalvoja tulee käymään kotona ja arvioimaan tilanteen. Ainakin niistä puheista päätellen, joita kuulin niiltä YFUn työntekijöiltä siel kokouksessa, niin mun perhe on omalla tavallaan todella hankala ja ei oo yllättävää et on ongelmia. Nyt en voi muuta kuin odottaa.
Saas nähä mitä käy.....
"Musta tuntuu etten oo oikee vaihtari tähän perheeseen."
Meil ei oikee oo puhuttavaa toistemme kaa ja nää on niin erilaisia verrattuna mun suomi- perheeseen. Nää on vaan yksii esimerkkei mut ne kuvastaa aika hyvin tätä tilannetta. Meil oli eilen joku YFUn kokous Dortmundissa ja siellä oli yks YFUn työntekijä, joka oli ollu Suomessa vaihos ni päädyin sit sille avautuu täst tilanteest. Melkein tuli itku kesken kahvitilaisuuden ja seuraavat 1-1,5h meni itkiessä et kuinka en sovi mun perheeseen ja muuta ihanaa. Ne työntekijät siellä lupas ottaa heti samana päivänä yhteyttä mun aluevalvojaan niin että se tulis pian käymään tääl kotona.
Samana iltana päätin sit puhuu tän äidin kanssa asiasta et kuinka must tuntuu etten sovi tähän perheeseen... Se meni sellaseks 4 tunnin keskusteluks perheen kaa. Eilen illalla tuntu siltä et ehkä kaikki kääntyis paremmaks ja näin, mut ongelma on se, ettei ihmiset muutu niin nopeesti. Tää päivä meni siinä, et ne yritti ottaa mua hirveen paljon mukaa niitten toimiin täällä ja käytiin jopa Münsterissä kävelyllä. Se 1,5h kävely oli niin typerää ja kuvasti niin hyvin mun tilannetta täällä perheessä. Ei hirveesti ees puhuttu koko sinä aikana, muutama lause, jotka meni suunnilleen näin:
"Toi laiva menee eläintarhaan."
"Puut on täällä suurempii ku suomes."
"Onks toi joki?"
"Essi onks sul nälkä?"
Yleensä sopeudun erilaisiin tilanteisiin tosi hyvin, tykkään uusista ja erityyppisistä ihmisistä eikä mul oo minkäänlaisii vaikeuksii. Mut jo 5-6 päivää täällä on saanu mut tosi pahalle mielelle. Oon aika pitkälti alakulonen enkä jaksa innostuu, yritän saada kontaktii ja jaksaa mut se on helvetin hankalaa... Mä en nää täs kohtaa enää muuta vaihtoehtoo ku et vaihan perhettä. Mun kemiat ei toimi tän perheen kaa :/ Mä en haluu viettää mun vuotta perheessä, jossa olo saa mut tälläselle päälle ja missä en viihdy. Vaihtarivuoden pitäis olla mun vuosi ja kaiken näin alussa uutta ja ihanaa. Mä en nää mitään ihanaa täällä olossa... Mä toivon et mun aluevalvoja tulee käymään kotona ja arvioimaan tilanteen. Ainakin niistä puheista päätellen, joita kuulin niiltä YFUn työntekijöiltä siel kokouksessa, niin mun perhe on omalla tavallaan todella hankala ja ei oo yllättävää et on ongelmia. Nyt en voi muuta kuin odottaa.
Saas nähä mitä käy.....
perjantai 12. elokuuta 2011
OWO
1.8.
Lentokentällä ei ollu oikein kummonenkaa olo.. Tuli itkettyä ku sano heipat vanhemmille mut sen jälkeen ajatukset oli ihan nollana :D En pystyny vaa ymmärtää et oon Saksas vuoden enkä kyl ymmärrä sitä vieläkään melkein kahen viikon jälkee.
Meil ei ollu ihan hirveesti aikaa lentokentällä. Käytiin porukalla ostamassa parit ripsarit ja karkkia ja sen jälkeen mentiinkin jo lentokoneeseen!!
Viimeistä kertaa Suomen maaperällä, apuaapuaapua.
Tässä ollaankin jo Hampurin lentokentällä! venattiin siellä kolme tuntia, kun meidän kanssa tuli samalla bussikyydillä muitakin vaihtareita mm Sveitsistä ja Liettuasta :) Käytiin syömässä ja sit vaan istuskeltiin...
2.8.
Meidät jaettiin lentokentällä jo owo ykköseen ja owo kakkoseen, koska yhteensä meit vaihtareita oli joku 70... Yllä olevassa kuvassa ollaan jo Jugendherbergissä ja alotellaan meidän orientaatioleiriä :)
Porukkaa ympäri Eurooppaa!!
Tokana päivänä tehtiin esitelmät omista maistamme ja tässä on meijän posteri Suomesta :)
Erittäin tärkeä asia edelleen!!!!
Frisbeen peluuta iltapäivällä...
Minä ja Lisbeth :)
3.8.
Käytiin paloasemalla tolloin. Jokainen sai valita et minne menee, paloasemalle, kirkkoon, nuorten keskukseen(?) vai sanomalehteen :) Se oli ihan mielenkiintonen vaik suurin osa sanastosta meni aivan ohi!
Paloaseman jälkeen meil oli Stadtrallye mikä oli aivan ÜBER PARAS!!! Tarkotuksena oli vastata kaikkiin ton paperin kysymyksiin käymällä eri paikoissa ja kysymällä apua aivan ventovierailta ihmisiltä. Saatiin kans toinen tehtävä, joka osottautu tosi hauskaks vaik aluks epäili et ei täst mitää tuu :D Saatiin ohjaajilta yks omena ja yks kananmuna ja tarkotuksena oli vaihtaa niitä muiden ihmisten esineisiin ja tuoda leirikeskukseen takaisin jotain aivan muuta. Viime vuonna jotkut oli tuonu telkkarin!! No saatiin vaihdoissa mm. mekko, suklaata, öljyä, laventeliruukku, kuvakehys, itsetehtyä marmeladia, kukkavaasi, Ferbie ja huivi. Lopullinen saalis oli kokkauskirja, upouus takki ja reppu täynnä lautasia, haarukoita ja muita picnic- tavaroita :) Meil oli niin hauskaa noita tavaroita vaihdellessa ja saksalaiset oli niin ystävällisiä! Käytiin varmaan kolmen tai kahen perheen luona juomassa vettä tai limsaa ja juttelemassa niitä näitä :) tota päivää en tuu unohtamaan!
Meidän piti kans otttaa photoboothissa yhteinen kuva ryhmän kaa :D tää on aivan mahtava mun mielestä! Ane, Bence, Emppu ja minä.
Hyvä takki eiks je?! Yks mies vaihto tän takin 2 golfpalloon :DDD haha
4.8.
Illalla meillä oli AG hostperheeseen liittyen.
AG:n superäiti
Illalla datattiin porukalla..
Pierre
tyhmiäkuvia.com
5.8
Meidän stipendiporukka :) Emppu, Sari, Anna, minä ja Pauliina. Käytiin ennen ton kuvan ottoo Suomen konsulaatissa ja sit sen jälkeen kierreltiin ympäri Hampurii ennen kuin nähtii muut.
I love Hamburg
Emil sai jonkun ihme hepulinaurukohtauksen illalla ku yritettiin tanssia valssia :D onneks toikin kohtaus saatiin ikuistettua!!
Danielilla meni kovaa niinkun yleensä :DD
Leikin nimi oli mollmollmollmollmollmoll...... ja David!
Leikittiin illalla kameralla pikkasen!
6.8.
Lauantaiaamuna leikittiin taas lisää...
lisää...
Sari, minä ja Emppu :)
Kartanonherra xD
Illalla väännettiin pikkasen kättä
ja leikittiin vielä lisää...
7.8.
Illalla meillä oli Bunterabendi, jonne kaikki tytöt pukeutu pojiks ja toisin päin :D oli tosi hauskan näköstä! Emil jopa jakso laittaa mun hiuksetkin.
Toi ilta oli ihan sika hauska :D monet teamereista ei ees tunnistanu mua, jeejee hyvä asu!
Toi ilta oli ihan älyttömän hauska :D naurettiin niin paljon ja tanssittiinkin aika mukavasti! Tälle kuvalle repeen aina ku nään tän xDDD hahahha, toivottavasti tää viihdytti!
8.8.
Minä Hampurin rautatieasemalla. Toi oli ihan kamalaa lähteä! Mä tärisin, oli kylmä, rintakehää ahisti ja aloin viel itkeä kun ihmiset vähitellen valui juniinsa tai niiden perheet tuli hakee... Yks hirveimmistä tunteista koskaan :/
Junamatka meni ihan jees. Kuuntelin Timothéen kanssa musaa koko matkan ja siinäpä se. Jäätii Münsterissa pois ja siellä perhe olikin jo vastassa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)