Viimeinen päivä joulukuuta ja vuotta 2011! Huhhuh aika järkyttävää että jälleen on vuos pian takana ja täysin uus edessä... Tältä vuodelta on jääny mieleen todella hyviä muistoja :) Tässä siitä parhaimmat palat!
Heti tammikuussa sain tietää saaneeni YFUn Ambassador stipendin Saksaan.....
Matkustin Varsovaan perheen kanssa lomalle huhtikuussa....
Toukokuussa kärsin viimeiset päivät koulussa seuraavaan vuoteen....
Bis nächstes Jahr meine liebe!!!!
Kesäkuussa koin MY Campin ihanien ihmisten kanssa yhden viikon ajan....
Kävin lomamatkalla Kyproksella heinäkuussa ja sain tietää tulevan hostperheeni....
Näin parhaita kavereitani viimeistä kertaa läksiäisten merkeissä....
Lähdin Saksaan vuodeksi ensimmäinen päivä elokuuta ja olin viikon OWOlla...
Muutin asumaan Warendorfiin ja asuin siellä kahdessa perheessä...
PERHE 1
PERHE 2
Vaihdoin hostperhettä ja muutin Hampuriin syyskuussa...
Hostvanhempieni hopeahäät ja Mallorcan matkan koin lokakuussa...
HOPEAHÄÄT
MALLORCA
'
¨
Joulu on jo takana, mutta uusi vuosi vielä edessä ;)
Viime päivien aikana muhun on alkanu iskemään kulttuurishokin ekat aallot. Suoraan sanottuna en uskonu et mulle tulis käymään näin koko vuoden aikana. Nyt kuitenkin parin viime tunnin aikana oon miettiny mun elämää suomessa ja saksassa, mun tekoja ja ajatuksia ja sitä kuinka oon muuttunu. YFUn leireillä sanotut asiat oman kulttuurin enemmän arvostamisesta tuntu musta tollon tyhmältä, miten muka voisin arvostaa suomalaisuutta enemmän? Oon aina pitäny suomee pienenä paikkana ja halunnu mieluummin tutkii maailmaa ku jäädä koto suomeen istumaan. Tällä hetkellä antaisin kuitenkin mitä tahansa että pääsisin ees päiväks tai viikoks takaisin suomeen elämään mun "normaalia" elämää. Nään kaiken aivan eri tavalla nyt. Tällä hetkellä pidän ja vihaan mun elämästä täällä, tykkään siitä että musta on tullu avoimempi ja uskaliaampi mutta inhoon että musta on tullu itsekäs ja tuomitseva. Tää tän hetkinen elämäntyyli on aiheuttanu mussa aika paljon muutoksia, tai sit se oon vaan minä. Oon yrittäny sopeutuu kulttuuriin omana ittenäni mutta lopussa huomannukin kuinka oon yrittäny muokata itteeni tän elämäntavan muottiin.
Viimeset pari tuntia oon vaan miettiny mun tekoja ajatuksia ja mun jäljellä olevia kuukausia täällä, oon miettiny miten oon eläny viimeset 17,5 vuotta suomessa ja sitä että kuka mä tuun olee ku tuun takas? 99 prosentin varmuudella en todellakaan tuu olee se sama tyttö joka lähti eka elokuuta saksaan, mut kuka mä sit haluun olla?? Tohon kysymykseen mulla ei oo vielä vastausta enkä mä halua ees tietää sitä vielä. Ainoo minkä tiiän tällä hetkellä on se, että mulla on ikävä kotiin. Espooseen. Suomeen. Näiden tuntien aikana oon itkeny aivan pienimmillekin asioille ja muistoille koska haluisin kokee ne uudestaan: mulla on ikävä mun perhettä, ikävä mun siskon kanssa riitelyä parhaasta karkkipussista, mulla on ikävä mun isovanhempia joita nään aivan liian harvoin, kaipaan metsää mun kodin takana, sitä kun uppoon lumeen puoleen reiteen asti, mulla on rehellisesti sanottuna ikävä kouluun, kaipaan ruokatuntia kavereiden kanssa kun jutellaan ja juorutaan, mulla on hirvee ikävä sitä et voin sanoo kaiken suomeks mitä ajattelen ja tunnen ilman että joku kattoo kieroon tai ei ymmärrä.
Oon alkanu arvostaa suomalaisuutta paljon enemmän mutta toisaalta kans huomannu paljon virheitä mitä oon tehny ja asioita joissa voisin olla parempi. Ensinnäkään en sano perheelle ja kavereille rakastavani heitä tarpeeks usein, meille suomalaisille noi kolme sanaa "mä rakastan sua" on jotain niin merkityksellistä ettei sanota sitä usein ees vanhemmille tai sisaruksille koska pidetään sitä itsestäänselvyytenä, toi pieni fraasi kuitenkin kiteyttää kaikki tunteet ja kertoo sen sille ihmiselle kans. Toiseks oon huomannu että mulla on maailman parhaimmat ystävät :) teidän kanssa olo piristää synkimmänkin päivän ja oon niin onnellinen että mulla on teidät! Kaduttaa etten oo aina jaksanu tehä jotain perheen tai kavereiden kanssa vaan oon mieluummin kattonu leffaa tai istunu koneella - loppujen lopuks mun lähimmäisiä kiinnostaa miten mulla menee ja ne hyväksyy ja rakastaa mua sellasena kun oon!! Oon alkanu arvostaa suomalaista koulujärjestelmää (tää saksalainen on ku meidän ala-aste), suomalaista ruokaa kuten mämmiä tai karjalanpiirakoita, kaiken kaikkiaan....
Oon ylpee sanoessani olevani suomalainen. Suurin osa maailmasta ei tiedä että me ollaan edes olemassa mutta kuka siitä välittää? Me ollaan taisteltu maailman suurinta maata vastaan ja voitettu, meillä on yks vaikeimmista kielistä maailmassa, paras koulutustaso, suomalainen sisu, sauna ja kalja, joulupukki, me ollaan jääkiekon maailmanmestareita. Me ollaan suomalaisia ja pirun ylpeitä siitä!
Jees nyt tuli kyl aika syvällinen teksti. Nojaa ainakin se kuvaa hyvin mun fiiliksiä tällä hetkellä ja kertoo vähän mun kulttuurishokista, luultavasti tulee juttuu siitä enemmän tai sit ei. Meen nyt kuitenkin nukkuu koska kello on puol kaks aamulla ja mul on tänää koulua, ainakin pystyn nyt nukkuu kunnolla kun purin ajatukset tänne :)
¨
