Two worlds

Viime päivien aikana muhun on alkanu iskemään kulttuurishokin ekat aallot. Suoraan sanottuna en uskonu et mulle tulis käymään näin koko vuoden aikana. Nyt kuitenkin parin viime tunnin aikana oon miettiny mun elämää suomessa ja saksassa, mun tekoja ja ajatuksia ja sitä kuinka oon muuttunu. YFUn leireillä sanotut asiat oman kulttuurin enemmän arvostamisesta tuntu musta tollon tyhmältä, miten muka voisin arvostaa suomalaisuutta enemmän? Oon aina pitäny suomee pienenä paikkana ja halunnu mieluummin tutkii maailmaa ku jäädä koto suomeen istumaan. Tällä hetkellä antaisin kuitenkin mitä tahansa että pääsisin ees päiväks tai viikoks takaisin suomeen elämään mun "normaalia" elämää. Nään kaiken aivan eri tavalla nyt. Tällä hetkellä pidän ja vihaan mun elämästä täällä, tykkään siitä että musta on tullu avoimempi ja uskaliaampi mutta inhoon että musta on tullu itsekäs ja tuomitseva. Tää tän hetkinen elämäntyyli on aiheuttanu mussa aika paljon muutoksia, tai sit se oon vaan minä. Oon yrittäny sopeutuu kulttuuriin omana ittenäni mutta lopussa huomannukin kuinka oon yrittäny muokata itteeni tän elämäntavan muottiin.

Viimeset pari tuntia oon vaan miettiny mun tekoja ajatuksia ja mun jäljellä olevia kuukausia täällä, oon miettiny miten oon eläny viimeset 17,5 vuotta suomessa ja sitä että kuka mä tuun olee ku tuun takas? 99 prosentin varmuudella en todellakaan tuu olee se sama tyttö joka lähti eka elokuuta saksaan, mut kuka mä sit haluun olla?? Tohon kysymykseen mulla ei oo vielä vastausta enkä mä halua ees tietää sitä vielä. Ainoo minkä tiiän tällä hetkellä on se, että mulla on ikävä kotiin. Espooseen. Suomeen. Näiden tuntien aikana oon itkeny aivan pienimmillekin asioille ja muistoille koska haluisin kokee ne uudestaan: mulla on ikävä mun perhettä, ikävä mun siskon kanssa riitelyä parhaasta karkkipussista, mulla on ikävä mun isovanhempia joita nään aivan liian harvoin, kaipaan metsää mun kodin takana, sitä kun uppoon lumeen puoleen reiteen asti, mulla on rehellisesti sanottuna ikävä kouluun, kaipaan ruokatuntia kavereiden kanssa kun jutellaan ja juorutaan, mulla on hirvee ikävä sitä et voin sanoo kaiken suomeks mitä ajattelen ja tunnen ilman että joku kattoo kieroon tai ei ymmärrä.

Oon alkanu arvostaa suomalaisuutta paljon enemmän mutta toisaalta kans huomannu paljon virheitä mitä oon tehny ja asioita joissa voisin olla parempi. Ensinnäkään en sano perheelle ja kavereille rakastavani heitä tarpeeks usein, meille suomalaisille noi kolme sanaa "mä rakastan sua" on jotain niin merkityksellistä ettei sanota sitä usein ees vanhemmille tai sisaruksille koska pidetään sitä itsestäänselvyytenä, toi pieni fraasi kuitenkin kiteyttää kaikki tunteet ja kertoo sen sille ihmiselle kans. Toiseks oon huomannu että mulla on maailman parhaimmat ystävät :) teidän kanssa olo piristää synkimmänkin päivän ja oon niin onnellinen että mulla on teidät! Kaduttaa etten oo aina jaksanu tehä jotain perheen tai kavereiden kanssa vaan oon mieluummin kattonu leffaa tai istunu koneella - loppujen lopuks mun lähimmäisiä kiinnostaa miten mulla menee ja ne hyväksyy ja rakastaa mua sellasena kun oon!! Oon alkanu arvostaa suomalaista koulujärjestelmää (tää saksalainen on ku meidän ala-aste), suomalaista ruokaa kuten mämmiä tai karjalanpiirakoita, kaiken kaikkiaan....

Oon ylpee sanoessani olevani suomalainen. Suurin osa maailmasta ei tiedä että me ollaan edes olemassa mutta kuka siitä välittää? Me ollaan taisteltu maailman suurinta maata vastaan ja voitettu, meillä on yks vaikeimmista kielistä maailmassa, paras koulutustaso, suomalainen sisu, sauna ja kalja, joulupukki, me ollaan jääkiekon maailmanmestareita. Me ollaan suomalaisia ja pirun ylpeitä siitä!

Jees nyt tuli kyl aika syvällinen teksti. Nojaa ainakin se kuvaa hyvin mun fiiliksiä tällä hetkellä ja kertoo vähän mun kulttuurishokista, luultavasti tulee juttuu siitä enemmän tai sit ei. Meen nyt kuitenkin nukkuu koska kello on puol kaks aamulla ja mul on tänää koulua, ainakin pystyn nyt nukkuu kunnolla kun purin ajatukset tänne :)

Öitä!

Essi

Sportspass

Maanantaina olin siis zumbaamassa Altonassa Lean kanssa ja se oli kyl ihan mahtava tunti :) oli niin ihana päästä liikkuu kunnolla ja saada hikee pintaan tyyliin ekaa kertaa Saksaan tulon jälkee. Sportspass on siis Hampurissa oleva urheiluyhdistys (?) joka maksaa alle 9euroo kuukaudelta ja saa käydä millä tahansa kursilla!! Valintaa on muun muassa karatesta pilatekseen, salsasta lentopalloon ja modernista tanssista kickboxingiin- lista on loputon. Koska toi pääsymaksu on niin älyttömän halpa yheltä kuukaudelta niin ne tunnit on hirveen täynnä mut ei se mitään, sen verran halpa ku toi on niin tanssin zumbaa pienessä huoneessa (jossa on melkein yhtä lämmin ku saunassa) 50 muun ihmisen kanssa ihan mielelläni :D Oon tosi innoissani ja haluun kokeilla mahollisimman montaa lajia ja kattoo jos löytyis jotain mitä vois jatkaa suomessakin.. Mua kiinnostais alkaa tanssia paritansseja kuten sambaa tai salsaa mutta pitäis viel löytää parikin, haha impossible i´d say! Oon luultavasti menossa Lean kanssa uudestaan salille viikonloppuna mut ens viikolla ois viimeistään tarkotus alkaa kunnolla treenaamaan sillä näitä vaihtarikiloja on tosiaan alkanu kertyä....

Oon lukenu melkein jokasesta vaihtariblogista jotain vaihtarikiloihin liittyvää ja miettiny aina et niit kiloja tulee vaa stressaamisesta ja itkemisestä kun syö suruun, mut oikeesti se on vaan niin et syön täällä enemmän ku normaalisti! Aina on jotain tyypillistä saksalaista ruokaa jota "pitäis" kokeilla tai sitten ihan muuten vaan tilataan annos sitä ja tota kun essi ei oo koskaan syöny sitä. Sen lisäks mun perheessä herkutellaan hirveesti, ajetaan tyyliin 1-2 kertaa syömään jätskii yhteen jäätelöbaariin, tuodaan kaiken maailman herkkuja kotiin, syödään aina herkkuja leffassa (ja käydään leffassa n 1krt viikossa) ja sen lisäks tää meidän kokki tääl kotona se tekee niin rasvasta (ja herkullista!!!!!!!!!!!!!!) ruokaa ai että. Huomaamatta näit kiloja onki sit kertyny mut se asia tulee nyt muuttuu, koska mä en oikeesti vaan kehtais tulla takas suomeen jotain 10kg painavampana ja koska mulla on nyt kortti jonka avulla pääsen treenaan niin usein ku haluun ja mitä haluun :)

P.S. Mut kutsuttiin ekoille synttäreille!!! Huomen illalla on siis Luisan 18- vuotis synttärit, en malta oottaa :) !

I came back home for a day and went again.

Lauantaina käytiin Emilien, Judithin ja host- isän kanssa suomalaisella joulumarketilla :) Siellä oli tosi paljon porukkaa ja just suomalainen kirkko tuntu olevan suosituin kaikista pohjoismaalaisista kirkoista. SIellä oli tarjolla muun muassa poron lihaa puolukkahillolla, glögiä, makkaraa ja muikkuja- loppujen lopuks löydettiin sen rakennuksen alakerrasta sellanen aika iso supermarketti täynnä suomalaista ruokaa kuten ruisleipää ♥, oltermannia ja oivariiniä ♥, kabanossia ♥, fazeria ja salmiakkia♥ Alkoholiakin pääsi ostaa (huom Karhu oikeessa laidassa) sillä valikoima oli aika suuri :D Sen lisäks pysty ostaa tyypillisiä joulukoristeita, kirjoja, käsitöitä, Kalevala Koruja ja ties mitä muuta. Tän jälkeen käytiin vielä Kunsthallissa kattomassa Liebermannin tauluja ja sinne haluun mennä vielä uudestaan ennen ku täytän 18 koska sit se maksaakin jo sellaset ihanat 16e.... Lopuks ajettiin sitten mun serkulle Saralle Norderstedtiin!

Laulettiin Emilien, Anna- Lenan, Saran ja Marien(?) kanssa jotain viitisen tuntii Singstaria ja oli tosi hauskaa :) tuli laulettua pikkasen saksaks ja oli kunnon juhlat käynnissä muutaman biisin aikana! Illalla katottiin vielä Saran (eli mun host-serkun) kanssa yks leffa ja naurettiin vedet silmissä sille :D Nukkumaan mentiin joskus kahelta yöllä ja sit seuraavana päivänä herättiin kaheksalta että ehittäis Twilight maratoniin Norderstedtiin!!

Sunnuntaina katottiin siis kaikki neljä Twilight leffaa putkeen kello kymmenestä puol yheksään illalla :) Oli tosi kiva kokemus olla leffateatterissa koko päivä, napostella kaikkee hyvää ja jutskailla ihmisten kanssa. Tunnelma siel salissa oli kans hieno! Ihmiset taputti ja vihelsi kun Jacob oli ilman paitaa, laski sekunteja elokuvan alkuun, nauro hassuille kohdille ja itki. Omasta mielestäni Breaking Dawnin eka osa oli aika hyvä :) se oli hyvin tehty eikä siinä ollu hirveesti vääristelty tarinaa ja kaiken kaikkiaan se oli vaan mahtava leffa. Bellan ja Edwardin häät oli aivan wunderschön omasta mielestäni, kukkineen, valoineen ja tunnelmineen ♥ Loppu leffa olikin sitten vähän teatraalisempi kun siinä näytettiin aika tarkalleen miten raskausaika vaikutti Bellaan ja kuinka Renesmee synty. Tuijotin screeniä sellaset pari minuuttia suu auki kun oli ällöttäviä kohtia mis oli paljon verta tai koko tilanne sai vaan kylmät väreet hiipii pitkin selkää.. Illalla käytiin vielä syömässä ravintolassa, haettiin host-äiti lentokentältä ku se oli sen tyttökavereiden kanssa Salzburgissa, ajettiin Eimsbütteliin jotta Judith pääsee kotiin ja loppujen lopuks pääsin nukkuu omaan sänkyy :)

P.S. Kävin tänään tanssimassa Zumbaa Altonassa ja se oli aivan SUPER!! Kirjottelen siitä kuntosali/tanssistudio paikasta myöhemmin vaihtarikilojen kera.....

Essi

Schuschu

Schuschu matkusti tänää pois sen Weltreiselle (maailmanympärysmatka??? mikä typerä pitkä sana.) ja niin.... Tultiin äsken lentokentältä missä oltiin perheen kanssa ja sen bestiksen perheen kanssa koska Schuschu matkustaa sen bestiksen kanssa ton Weltreisen :) Se on siis nyt neljä kuukautta poissa ja saapuu joskus kymmenes päivä maaliskuuta takasin Hampuriin.... Noiden neljän kuukauden aikana se tulee vierailee aika monessa maassa, jos oikeen muistan niin se menee täs järjestykses:

Kiina

Thaimaa

Bali

Australia

Jenkit

Meksiko

Brazilia

Koti

Vaikka aluks Schuschun kanssa ei mennykään hyvin ja pidin sitä vähä ärsyttävän ja näin niin tän viimesen 4 päivän aikana oon alkanu tykkään siitä, ollaan juteltu ja se ku käytii yhessä juhlimassa ni sekin autto :) sen takii oli kurja että jouduin sanoo nyt moikka nähään 4kk päästä... Oon surullinen siitä et meijän aika yhessä jäi niin lyhyeks ja mun nään sen taas niin mulla on enää kolme kuukautta jäljellä. Itkin jo autossa menomatkalla ku se sano hyvästejä poikaystävälle, totta kai itkin lentokentällä kun halattiin ja se meni turvatarkastukseen, vielä tulomatkalla sain tirautettua parin kyyneleen. Ne jotka tuntee mut tietää et oon kunnon itkupilli mut muutenkin mul oli tos tilantees tunteet pinnassa koska ajatuksis pyöri se ku iten olin eka elokuuta Helsinki-Vantaalla sanomassa hyvästejä omille vanhemmille....

Tässä jotain kuvia Schuschusta :)

"A good traveller has no fixed plans, and is not intent on arriving."

Lao Tzu

Hyvää matkaa Schuschu !!!- näe ja koe paljon uusia asioita, nauti, rentoudu ja mene virran mukana, mutta tule myös takaisin kotiin ♥

Essi



Kuvia

Viime viikolla saapu siis kuvat hopeahäistä JA paketti perheeltä jenkeistä :) Laittelen tänne noita hopeahää kuvia, ite en näy juuri monessakaan tai jos näyn niin mulla on silmät kiinni tai joku järkyttävä ilme.... niin tyypillistä! Jenkkipaketissa oli sisällä karkkia, koruja, simpukoita, tuliainen Hard Rock Cafesta, karikatyyri siskosta ja vaatteita :) Kiitos tosi paljon paketista Anni, äiti ja iskä!!!!!!!!


Olin kans kuoron esitykses ja se oli kans ihan jees. Lähettiin mun siskon ja parin muun kaa vähän myöhäs kotoo et missattiin sitten sound checki melkein kokonaan haha :D Saatiin hyvin laulettua meijän laulut jotka siis oli:

Can you feel the love tonight

Eleanor Rigby

Down in the river to pray

Happy ending

Where is the love?

Sain juteltua parin kivan tyypin kanssa ja uskokaa tai älkää Othmarschin kuoro laulo yhen kappaleen SUOMEKS!!! Siis voi kyllä ihan sitä oikeaa Suomen kieltä <3 En kyllä ymmärtäny siitä muuta ku pari sanaa ku ne mongersi aika paljon mut oli niin upeeta kuulla se :) Juttelin sen kuorojohtajan kaa ja sit ne tytöt siin kuoros oli ihan innoissaa ku tuun suomest ja kaikkee, oli mukava yllätys joo!

♥♥♥♥♥♥♥

mun rakkaat hostsiskot Schuchu, Rosa, Judith ja Emilie!

Silmät kiinni......

koko porukka koossa :)

Essi

Nyt tulee pikapäivitys sillä kello on kohta viis aamulla ja haluun nukkumaan!! Ensinnäkin Emilie ja Aranzazu saapu tänään kotiin ja käytiin syömässä perheen kaa sellases hyväs ravintolassa joka toi mieleen ihan Lapin :) Illalla sitten lähin mun kolmen isosiskon kanssa juhlimaan Kieziin (lue: Reeperbahn). Mukana oli kans Schuchun kavereita ja Judithin joku ex- luokkalainen.... Onneks pääsin klubille sisään koska muuten ois jääny paljon välistä ja ois ollu tylsä yksinäinen kotimatka Blankeneseen! Tanssittiin Nightclubilla sitten reippaat nelisen tuntia ja sit tultiin bahnilla kotiin. Mun jalat tekee kuolemaa ja vaatteet haisee ihan tupakansavulle mutta tää ilta oli sen arvonen :) ! Sain parannettuu välejä mun siskojen kaa ja nyt on aika hyvä fiilis siitä :)) Eiköhän tää tästä ihmiset ;)

Meikä lähtee nyt nukkumaan,
se on ciao!!

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Alamäki

Vaihteeks menee siis huonosti... Tai no huonosti ja huonosti mutta en oo tyytyväinen elämääni täällä. Suurimpana ongelmana on se, että en puhu enään mun siskon kaa. Siis kävellään melkein joka päivä yhessä kouluun sellaset kymmenen minuuttia ja ei sanota sanaakaan. Aikasemmin kyselin kaikkee ja yritin jutella mahollisimman paljon, mut nyt en enää tiiä mitä tehdä ni lakkasin sit yrittämättä ja oon kans ihan suosiolla hiljaa. Jos se ei kerran haluu puhuu mulle niin.... en kai mä voi sitä pakottaakaan? Viimesen kolmen päivän sisään ollaan sanottu toisillemme vaan heippa ja se siitä. On kurja ja surullinen olo enkä tiiä mitä tehä :( Mua ei oikeen innosta ottaa yhteyttä mun aluevastaavaan koska oli ihan tarpeeks draamaa jo vuoden alussa eikä mua kyl hirveesti innostais käydä perheen kaa keskustelee asiast sillä se luultavasti loppuis vaan riitaan Rosan kanssa. Schuchu ja Emilie saapuu huomenna kans kotiin ja tän vanhemma siskon tulosta en myöskään iloitse. Nojaa pitää kestää nelisen päivää ja sit en nää sitä 4 kuukauteen.

Tulipas nyt kunnon valitusteksti!! Mulla on kirjoteltavaa vielä kuorosta ja Jugendsabendista ja muusta jännästä mut niihin palailen myöhemmin :) toivottavasti perheasiatkin on sillon paremmin....

Essi

YFU Herbsttreffe

Viime viikonloppuna oli siis Hampurin YFUn syystapaaminen joka kesti lauantaista sunnuntaihin. Mulla ei oo hirveesti kuvia kun unohin kuvaamisen ihan täysin jutellessani :D Joo mutta siis lauantaina tavattiin Landungsbrückellä puol yks ja lähettiin siitä jäätelökahvilaan (tai oikeestaan muut lähti, mä jäin oottamaan Mereliä Judithin kanssa ku se oli myöhässä) ja sen jälkeen oli vuorossa Hafenruntfahrt mikä sekin meni aika reippaasti ohi.... Lopulta menttin porukalla syömään Schweinskeen ja sen jälkeen chillailtiin vielä pikku porukan kanssa Bahnhofilla ja Alsterilla :) Oli tosi hauska päivä, tutustuin todella moneen uuteen ihmiseen enkä muista et millon viimeks oisin nauranu niin paljon!! Nauroin niin paljon et vatsalihaksiin sattu ja oli oikeen kyyneleet silmissä :D Tosi mukavia ihmisiä siel oli kyl... Aasialaiset oli aika hiljasii, itäeurooppalaiset osoittautu hauskimmiks ja niitten kaa oli vaan niin helppo olla, jenkit pysytteli toistensa kanssa ja niin teki latinot kans.

Sunnnuntaina tavattiin jollain ihme varastoalueella puol 11 aamulla. Olin aamulla heränny jo seittemältä leipomaan mustikkapiirakkaa kun kaikkien piti tuoda jotain omalle kulttuurille tyypillistä :) Mun hostvanhemmat oli tollon mukana, kukaan hostsiskoista ei päässy paikalle vaik Rosa tulikin sitte ihan lopussa syömään sinne :D ahah. Mun lisäks siel tapaamises oli kolme muuta suomalaista joista kahta en ollu nähny sitten Saksaan lentämisen jälkeen: Vilma, Sari ja Konsta. Ekaks meillä oli vaihtareitten kanssa energizereita, hostvanhemmat jäi juttelee toistensa kanssa sisälle. Sen jälkeen me puhuttiin sit joku vähän päälle kaks tuntii meijän kokemuksista ja toiveista ja näin... Pari tyttöö alko itkee ja huomas kyllä et kuinka erilaisii kokemuksii ihmisil on jo ollu. Illalla ajettiin vielä Judithille koska Alex (joka tekee siis sen työharjottelua Vapianossa) oli laittanu meille ruokaa. Oli tosi herkullista, nam :) ! Alexin vanhemmat tuli kans sinne ja ne vaikutti myös ihan mukavilta, oltiin joskus yheltätoista kotona koska katottiin EMAa ja sit unohettiin ajankulu.

Tällä viikolla oon menossa yhen luokkalaisen kanssa zumbaan, toisen kanssa elokuviin ja keskiviikkona mulla on kuoroesitys :) ssaa nähä mitä muuta mä viel keksin!

Margrethe, minä, Charlotte, Merel ja Gozewien

Essi

Halloween

Eilen oli siis 31.10 eli Halloween! Olin suunnitellu mun asua jo reippaan viikon, mutta musta tuntu ettei se ollu valmis ja tarpeeks pelottava ja Halloween lähestykin jo vauhdilla... Meillä koulussa oli maanantaina kans pukeutumispäivä, joten laitoin aamulla meikit päähän, mustat farkut, topin ja mustan läpinäkyvän nilkkoihin asti ulottuvan viitan päälle. Kouluun tullessa huomasinkin et oon yks harvoista jotka oli puhunu ja ihmiset tuijotti aika reippaasti kun puol naamaa oli vihreenä ja hiukset sojotti taivasta kohti :D no ei siinä mitää vaikka olinkin profiililuokkani ainoo pukeutunu, koska en ollu koskaan puhunu koulussa yhtä paljon ku eilen! Opettajat ja luokkalaiset kehu asua ja meikkiä ja koko ton päivän ajan puhuin lakkaamatta ihmisille :) viimeistään nyt ne tietää että oon tuolla koulussa!!!

Olin yksin kotona jotain päälle 7 tuntii ja mulla oli todella tylsää niin otin sit itselaukasijal kuvii :D hahah joo, nää kuvat on siis lauantai- illalta

Illalla sitten oli vuorossa kurpitsojen kaivertaminen ja valmistautuminen keppostelu kierrokselle naapuristossa. Juhlin eilen siis (muistaakseni) ekaa kertaa elämässäni Halloweenia joten olin aika innoissani :D haha. Kurpitsan teko oli ihan kivaa, vähän likasta puuhaa mut voisin tehä tulevinakin vuosina oman kurpitsan kans. Ensin piti kaivertaa "hattu" ja ottaa se pois, sitten kovertaa kaikki sisälmykset ulos että se ei alkais palamaan. Lopulta päästiinkin siihen hauskimpaan osaan, eli leikkaamaan suuta, silmiä ja nenää! Mulla ei oo mitään hajua että kuinka kauan istuin ulkona kaivertamassa sitä pikkukurpitsaa, mutta loppuen lopuks siitä tuli mun mielestä ihan onnistunu :)

Tän jälkeen odoteltiin mun siskoa ja sen poikaystävää ja mun kahta serkkua että päästäis alottaa trick and treat... Loppuen lopuks meit oli seittemän ihmistä lähössä kierrokselle joista yks oli yli kolmekymmentä, kolme alle kakskytä ja loput kolme sitten siitä väliltä :D meille naurettiin aika paljon koska oltiin kuulemma liian "vanhoja" Halloweenin juhlintaan tolla tavoin. No ihan sama, ainakin meillä oli hauskaa ja saatiin kaikenlaista hyvää naposteltavaa :) Halloween oli ja meni mutta se tulee ihan varmasti olemaan yks muistoista jotka ei hävii tältä vuodelta. Tässä näitä kauniita kuvia suurimmaks osaks minusta eiliseltä. Mä koitan saada jotain ryhmäkuvia mun perheen kännyköiltä tänne ladattua....

♥♥ Emilie, minä, David, Sara, Alex, Judith ja Rosa ♥♥