Life is too short to play it safe

Moikka taas!! Kohta on kuulunu melkein kuukaus siitä kun lähin mun hostperheestä. Eikä edelleenkään oo löytyny perhettä. Alkaa ärsyttää jo tää YFUn toiminta, perheen kun pitäis löytyy max kahessa viikossa ja oon edelleen täällä mun aluevalvojan luona. Jokanen päivä, jokanen viikko vie sitä aikaa jonka voisin viettää uudessa perheessä ja vihdoista viimein saada tän vuoden toimimaan.

Viime päivät on menny tosi vaihtelevasti, välillä fiilikset ihan katossa - upeita päivii koulussa, ihanii kavereita ja kaikki loistavasti tääl aluevalvojan luona. Toisaalta on usein niitä päivii kun en jaksais mennä ees kouluun ja haluisin vaan vetää peiton pään päälle. Tällä hetkellä on tosiaan menossa yks näistä huonoista päivistä. Kaks päivää sitten sain tietää että mulle on ehkä löytyny uus perhe. Siis ehkä. Ne miettii sitä vielä ja ottaa yhteyttä tän viikonlopun aikana. Samalla mun aluevalvoja selitti mulle perheestä joka ois alkuviikosta ilmottanu voivansa ottaa mut, mut sit sen jälkeen niistä ei oo kuulunu mitään. Tätä fiilistä on tosi hankala selittää, se kun ei tiedä minne on menossa tai jäämässä ja että millaseks nää jäljellä olevat kolme kuukautta tulee olemaan.... Ensin oli perhe Sachsenissa, sen jälkeen Lüneburgissa, sitten Uetersenissä, minkä jälkeen tuli Frankfurt ja nyt on vuorossa Köln. Suoraan sanottuna mua raivostuttaa se et miten YFU toimii mun kohalla. Ensin aletaan ettii- mut vaan Hampurin alueelta ja kun ei mitään löytyny niin sit ei tehty mitään melkein kahteen viikkoon, sen jälkeen alettiin kunnolla etsimään mulle perhettä, mutta mulle ilmotetaan jokaisesta "mahdollisesta" perheestä joihin en loppuen lopuks voi mennäkään. Ainakin mulle tää on rankkaa että jokasen perheen kohalla innostun ja oon ilonen et on vihdoin ja viimein löytyny jotain, juttelen perheen kaa puhelimessa tai kasvotusten ja sitten saankin tietää et ei, et voi mennäkään tonne. Mulla alkaa sinäänsä usko hiipua ja välillä tuun ajatelleeks et mitä helvetin järkeä täs vuodes oli. Mä lähin vaihtoon siks et saisin kivan, ihanan ja uskomattoman vuoden. Tää vuosi osottautukin sitten olemaan täynnä perheen vaihtoa ja huonoja perhekokemuksia. Ihania vaihtarikavereita ja saksakavereita oon saanu, ja luultavasti niiden takia oon jaksanu painaa eteenpäin nää viimeset 8kk!!

Tää mun nykysin ehkä- hostperhe asuu siis Pulheimissa, ihan Kölnin rajalla ja perheessä on vanhemmat ja kaks poikaa jotka on suunnilleen mun ikäsiä. En tiiä niistä oikeen mitään muuta kuin että vanhin poika tekee sen Abituria nytten ja se oli kans vaihdossa, perheen äiti tais olla kans vaihdossa ja se työskentelee kääntäjänä. Isä on joko taiteilija tai kuviksen opettaja jos googleen on luottamista. Tän viikonlopun aikana saan tietää mitä luultavammin et ottaako se perhe mut vai ei, jos ei niin.... sit en oikeesti tiiä mitä teen. Mut en toisaalta ees haluu miettiä tota asiaa, toivon vaan parasta :/ Mul on pikkasen sellanen fiilis et jos se perhe päättää ottaa mut, niin pakkaan laukkuni ja lähen sinne.. Life is too short to play it safe. Mulla on ihana elämä täällä, upeita kavereita, hieno kaupunki ja todella uskomattomia muistoja, mutta mä tunnen tän kaiken jo. En mä näitä kavereita menetä jos muutan Kölniin ja tässä kohtaa mä vaan haluisin ottaa sen riskin ja lähtee, alottaa jälleen alusta vaikken tiiä et meneekö kaikki taas kerran päin mäntyä vai ei. Hankala selittää mut... haluaisin saada vihdoista viimein perheen ja jos mun sen takia pitää ottaa riski ja jättää kaikki tänne niin oon valmis siihen, pahimmillaan saan uusia kokemuksia ja oon ainakin yrittäny parhaani.

Tänään oli tarkotuksena lähtee Berliiniin mun aluevastaavan kanssa, mutta päätettiin sit peruu se reissu kun sen selkään sattu aamulla paljon plus mä oon kans kipeenä... Yritetään varmaan huomenna uudelleen, kattoo nyt jos molemmat paranis :) Berliinissä kun en oo koskaan käyny niin ois tarkotus totta kai käydä läpi normaalit nähtävyydet kuten Brandenburger Tor, Alexanderplatz, Bundestag, Checkpoint Charlie ja niin edelleen. Harmi että jos sinne menee huomenna niin ei pääse shoppailee, mutta no minkäs sille voi, jonain toisena kertana sitten! Esimerkiks kesäkuussa!!! Soitin toissapäivänä YFUlle ja kyselin siitä Ambassador stipendiaattien Berliinin reissusta ja sieltä sanottiin et matkustetaan Berliiniin kolme päivää ennen YES seminaaria ja tarkotuksena ois käydä esim suurlähetystössä jne ja sieltä mennään sitten suoraan YESsiin :D  (jonne on tällä hetkellä tulossa 480 vaihtaria ympäri Eurooppaa, en. malta. oottaa!!!!!)

Muuta kuulumisia ei oo nyt oikeastaan, mä palaan takasin leffojen ja kaakaon pariin parantelee tätä mun vilustumista... Hyvää viikonlopun jatkoo ja toivottavasti palailen ens kerralla Berliinin kuvien kanssa!!!

Essi